EtusivuUutisetEriarvoisuuden kasvot ovat rikkaudessa

Eriarvoisuuden kasvot ovat rikkaudessa

Julkaistu

Kv-solidin kolmeosainen hankesarja taloudellisesta eriarvoisuudesta tulee päätökseensä samaan aikaan kuin vuosi 2019.

Olemme näiden hankkeiden puitteissa järjestäneet 3 seminaaria, 2 koulutusta, 3 työpajaa ja yhden vapaaehtoisrekrytointitilaisuuden. Olemme julkaisseet artikkelikokoelman, nettitietovisan, globaalikasvatusmateriaalin sekä elämyksellisen pelimenetelmän. 

Ensimmäinen hanke keskittyi muodostamaan uutta tietoa aiheesta, kaksi jälkimmäistä on ollut kasvatuksellisia, joista viimeinen on kohdistunut erityisesti varhaisnuoriin ja nuoriin; väestönosaan, joiden talouspoliittinen ymmärrys on keskeisessä asemassa siinä, miten tulevaisuuden maailmassa ja Suomessa hyvinvointi jaetaan.

Hankesarjan pääajatus on ollut koko ajan yksinkertainen: Taloudellisesta eriarvoisuudesta käytävä keskustelu on muutettava. Keskiössä ei ole enää maantiede vaan yhteiskuntaluokat, joita on kaikkialla maailmassa. Huomio on keskitettävä äärimmäisen köyhyyden sijaan äärimmäiseen rikkauteen, ja siihen ettei ns. ’trickle down’ -teoria toimi; hyvinvointi ei ”valu” yhteiskuntaluokissa rikkaimmilta kuin ehkäpä pienelle osalle ylempää keskiluokkaa, ei sitä alemmas. 

Äärimmäiselle rikkaudelle on helppo antaa kasvot: maailman kahdeksan rikkainta miestä omistavat enemmän kuin 50% maailman ihmisistä (Hardoon 2017). Suomessakin seitsemän rikkaimman ihmisen varallisuus vastaa köyhimmän 40 % varallisuutta (Liski 2018). Miksi tästä ei puhuta?

Vallitsevassa keskustelussa köyhät ovat ongelma, joka pitää ratkaista, kun varsinainen ongelma on maailman rikkain prosentti ja promille. Köyhyyden vähentämisestä pitäisikin päästä eriarvoisuuden poistamiseen, ja tämän myötä ratkaisut olisivat hyvin erilaisia. On kenties oleellisinta puuttua niihin globaaleihin ja paikallisiin rakenteisiin, jotka tuottavat eriarvoisuutta. 

Pelkkä toimintatapojen muuttaminen ei riitä – on muutettava ajattelumalleja toiminnan taustalla. Taloustiede ei kuitenkaan tarjoile kovinkaan perusteellisia työkaluja taloudellisen hyvinvoinnin mittaamiseen; esimerkiksi toimintakyvyn käsite jää määrittelemättömäksi (Jäntti 2017). Vain kulutuksesta ja tuloista on olemassa riittävästi tietoa ja perusteltua tutkimusta.

Yksi suurimmista äärimmäiseen rikkauteen liittyvistä ongelmista on verovälttely. Sekä rikkaimmilla yksityishenkilöillä että suuryrityksillä on verottamatonta piilo-omaisuutta esimerkiksi veroparatiiseissa. Verottamattomuuden aiheuttaman taloudellisen epäsuhdan lisäksi ongelman aiheuttaa se, että mitään tähän omaisuuteen liittyvää on vaikeaa, joskus mahdotonta, tutkia.

Köyhyydestä puhuttaessa on myös eroa siinä, puhummeko absoluuttisesta vai suhteellisesta köyhyydestä. Absoluuttinen köyhyys on talouskeskustelussa ja kehitysyhteistyössä klassisesti tunnistettu, suoraan resursseina ja hyödykkeinä nähtävä köyhyyden muoto; ruokaa ei ole pöydässä eikä kunnollisia vaatteita päällä.

Suhteellinen köyhyys on vähemmän tutkittua, köyhyyttä suhteessa valtion muihin yhteiskuntaluokkiin. Suhteellinen köyhyys aiheuttaa kuitenkin merkittävää rakenteellista eriarvoisuutta, kuten syrjäytymistä ja terveyseroja (Tuomala 2018). Eettisyyden, yhdenvertaisuuden tai luonnon kantokyvyn kannalta suhteellinen köyhyys on maailman suurimpia ongelmia. Niin kauan kuin verovälttely ja aggressiivinen verosuunnittelu ovat lain harmaalla alueella eli mahdollisia, suhteellisesta köyhyydestä ei päästä eroon.

Kansainvälinen kauppa on toiminut osaltaan eriarvoisuuden luojana. Nykyisen epätasa-arvoisen talousjärjestelmän juuret ovat nähtävissä orjakaupassa, kolonialismissa ja siitä jatkuneessa postkolonialismissa (Varmavuori 2017). Tästä taustasta ovat peräisin epäreilun globaalin kaupan kaksi pelisääntöä: kaupan tulisi aina olla sääntelemätöntä ja kaupan alaa tulisi jatkuvasti laajentaa. Niin kauan kun uskomme näihin kahteen illuusioon, jotka eivät voi pitää paikkaansa, ylläpidämme globaalia rakennetta: äärimmäinen köyhyys toimii äärimmäisen rikkauden edellytyksenä.

Mistä sitten ratkaisuja näihin ongelmiin? Jos suhteellisesta köyhyydestä halutaan eroon, niin köyhien tulojen tulisi kasvaa suhteessa enemmän kuin muiden ryhmien tulojen. Vapaalla liikkuvuudella luodaan mahdollisuuksien tasa-arvoa. Absoluuttista köyhyyttä taas puretaan eroon panostamalla koulutukseen ja infrastruktuuriin köyhimmillä alueilla sekä sosiaalisilla tulonsiirroilla eli esimerkiksi valtioiden tukipolitiikalla. Kaiken tämän edellytys on se, että rikkailta otetaan ja heitä valvotaan ja rajoitetaan enemmän. Valtioiden ja monikansallisten yritysten radikaalia avoimuutta tulee edistää, verotusta tulee nostaa ja verovälttely on yksinkertaisesti nyhdettävä pois juurineen, kaikkialta.

Teknologian ja innovaatioiden suuntaamisella voi vaikuttaa myös tuloeroihin ja eriarvoisuuteen (Scholte 2018). Kannustin- ja byrokratialoukkuja tulee kaventaa, huono-osaisuuden periytymistä ehkäistä esimerkiksi työllisyys-, asumis-, sosiaali-, terveys-, kasvatus- ja koulutuspolitiikalla. Ratkaisuja on – kyse, kuten lähes kaikkien globaalien ongelmien suhteen, on ensisijaisesti poliittisesta tahdosta. Saavutetuista eduista ei haluta luopua.

Olen ollut etuoikeutetussa asemassa saadessani seurata taloudellisesta eriarvoisuudesta käytävää keskustelua näiden kaikkien kolmen hankkeen koordinaattorina. Tuottaa myös suurta iloa ymmärtää, että Kv-solid on niiden myötä pilotoinut aivan uudenlaista keskustelua. 

Viimeisessä hankkeessa on keskitytty lähestymään nuoria, ensisijaisesti lukioiden ja yläasteiden opettajien kautta. Opettajilta saatu palaute on pysäyttävää: minkäänlaisia opetusmateriaaleja talodellisesta eriarvoisuudesta ei ole.  Tiedemaailmassa onneksi käydään jo keskustelua, ja toivon mukaan tutkimuksen fokus on kääntymässä käsittelemästä pelkkää äärimmäistä köyhyyttä rakenteellisuuteen ja suhteellisuuteen. 

Olemme kuitenkin paljastaneet tällä hankesarjalla valtavan tarpeen lisätä tietoa ja kasvatusta taloudellisesta eriarvoisuudesta. Se on olemassa sekä Suomessa että globaalisti. Prosessi on aloitettu, toivon näkeväni sen merkittävän vahvistumisen. Vain tiedolla ja sen käyttämisellä eriarvoisuus poistuu.

Minna Sumelius (KV-Solidin hankekoordinaattori 2017-2019)

LÄHTEET:

Hardoon, Deborah (2017): An economy for the 99%. Oxford: Oxfam.

Jäntti, Markus: Globaalit tuloerot ja äärimmäinen rikkaus – toimiiko ‘trickle down’?  Alustus Kv-solidin seminaarissa ‘Yhdenvertaisuusvaje -maailma rikkaiden vankina’ Helsingissä 16.11. 2017.

Liski, Jarno (2018) Seura laski: seitsemällä suomalaisella on varallisuutta yhtä paljon kuin 40 prosentilla vähävaraisimmista yhteensä.

Jan Aart Scholte: ‘New rules for global justice’. Alustus Kv-solidin seminaarissa ‘Beyond poverty eradication’ Turussa 2.3.2018.

Tuomala, Matti: Tulo- ja varallisuuskehitys Suomessa. Alustus Kv-solidin seminaarissa ‘Eriarvoisuuden rakenteet, syrjäyttämisen mekaniikat’ Helsingissä 21.2. 2018.

Varmavuori, Marissa: ‘Kansainvälisen kaupan epäreilut pelisäännöt’. Alustus Kv-solidin seminaarissa ‘Yhdenvertaisuusvaje -maailma rikkaiden vankina’ Helsingissä 16.11. 2017.