Viime viikon tapahtumat Espanjan pohjoisafrikkalaisessa Ceutan eksklaavissa kertovat karulla tavalla EU:n raja- ja maahanmuuttopolitiikan epäonnistumisesta, mutta varsin eri tavalla kuin äärioikeiston pelonlietsonta ja unionin johtajien lausunnot antavat ymmärtää.
Kun kymmenet tuhannet ihmiset lyhyessä ajassa saapuivat ja poistuivat Ceutasta, tapahtuma vääristeltiin “invaasioksi” ja Espanjaa vaadittiin erotettavaksi Schengen-alueesta. Tosiasiassa Ceuta ei edes kuulu Schengen-alueeseen, eikä kaupunkiin saapuneilla ihmisillä ollut mahdollisuutta ylittää Välimerta Espanjaan. Ceutan tapahtumien taustat näyttävät liittyvän Marokon, Espanjan ja Algerian välisiin ulkosuhteisiin. Marokko ja Algeria kilpailevat keskenään, ja Marokko todennäköisesti halusi näpäyttää Espanjaa sen lähennyttyä Algerian kanssa. Vastaavia tapauksia on sattunut myös aiemmin – ehkä tunnetuimmin vuonna 2021, jolloin Marokko salli yli 10 000 ihmisen siirtyä Ceutan puolelle. Kyse oli Marokon vastauksesta Espanjan päätökseen sallia Länsi-Saharan poliittisen johtajan hoito Espanjassa.
Harva kuitenkaan on kysynyt Ceutaan saapuneilta ihmisiltä, miksi he lähtivät riskialttiiseen ja mitä oletettavastiturhaan rajanylitykseen. Mitä todennäköisemmin moni olisi sanonut syyksi työn- ja tulevaisuusnäkymien puutteen tai kotimaan yhteiskunnallisen epävakauden. On selvää, että tällaisia ongelmia ei ratkaista lisäämällä rajavalvontaa ja kontrollia. Tällainen politiikka johtaa yhä suurempaan ihmisoikeuksien polkemiseen ja ihmishenkien menetykseen. Esimerkiksi EU:n hiljattainen päätös sallia siirtolaisten sijoittaminen kolmansiin maihin on johtanut keskitysleirimäisten laitosten syntyyn (YLE 5.8.). Tämä kertoo karulla tavalla “eurooppalaisten arvojen” romahduksesta.
Samaan aikaan EU on esimerkiksi Marokossa solminut kauppasopimuksia, jotka kyllä hyödyttävät eurooppalaisia kuluttajia, mutta eivät merkittävästi paranna marokkolaisten työläisten tilannetta. Samalla EU on käytännössä tunnustanut Marokon miehittämän Länsi-Saharan Marokolle kuuluvaksi ja sivuuttanut alueen alkuperäiskansan sahrawien itsemääräämisoikeuden.
Tänä kesänä Eurooppaa on koetellut ennennäkemätön helteiden, kuivuuden ja maastopalojen kurimus. Se on vaikuttanut merkittävästi talouteen sekä ihmisten ja luonnon hyvinvointiin. Käsillä on todellinen kriisi, mutta se ei saa EU-maiden ministereitä kokoontumaan hätäkokouksiin. Ceuta sen sijaan sai. Paradoksi piilee siinä, että ilmastonmuutoksen edetessä ihmisten elinolot heikentyvät ympäri maailmaa. Esimerkiksi Sahelin alueella ja Länsi-Afrikassa aavikoituminen etenee ja kuivuus alkaa olla vuosittaista. Siksi ilmastonmuutoksen ja luontokadon vastainen työ, tasapuoliset kauppasopimukset, konfliktien ratkaisu sekä talouden ja yhteiskunnan kehittäminen ovat edelleen ainoa kestävä tulevaisuudennäkymä. Niin kauan kuin EU:n rajojen linnoittaminen jatkuu, ei kenenkään turvallisuus lisäänny.
