Perustulon pilottikokeilu Intiassa
Intian 1990-luvulla alkaneesta nopeasta talouskasvusta huolimatta kansainvälisten köyhyysrajojen ala-puolella eläviä on maassa yhä runsaasti. Taloudellinen epätasa-arvo on myös kasvanut. Toteutetut sosiaalipoliittiset toimet eivät ole onnistuneet köyhyyden vähentämisessä odotetuin tavoin. On arvioitu, että vain noin 27 prosenttia valtion investoinneista tavoittaa köyhimmät väestönryhmät.
Intiassa käynnistettiin vuonna 2010 SEWAn johtama perustulon jakamisen pilottiprojekti. SEWA on intialainen itsensä työllistäneiden naisten ammattiliitto, joka on puolustanut vähätuloisten naisten asemaa Intiassa 40 vuoden ajan. Perustulon pilottiprojekti koostui kolmesta eri alueille sijoittuvasta kokeiluista.
Ensimmäinen kokeilu oli UNDP:n rahoittama ja sijoittui erääseen Delhin köyhään kaupunginosaan. Kokeilussa asukkaille annettiin vaihtoehdoiksi jatkaa ruoka- ja polttoaineavun vastaanottamista tai vaihtaa se tätä apua vastaavaan suoraan rahansiirtoon. Monet valitsivat rahasiirrot.
Toinen kokeilu oli Unicefin rahoittama ja sijoittui kahteenkymmeneen kylään Madhya Pradeshin osavaltiossa. Kyseisessä osavaltiossa aliravitsemus on yleistä. Kokeilussa kahdeksalle satunnaisesti valitun kylän kaikille asukkaille myönnettiin rahasumma. Muut kylät toimivat kontrolliryhmänä.
Kolmas pilottikokeilu sai lisärahoitusta Unicefilta ja sijoittui kahteen samankaltaiseen kylään, joista toisen kaikki asukkaat saivat perustuloa ja toisessa kukaan ei saanut.
Puolet projektin kylistä oli kyliä, joissa SEWA on toiminut aktiivisesti. Tällä haluttiin testata sitä, onko rahansiirroilla erilaisia vaikutuksia, mikäli ihmisillä on paremmat mahdollisuudet saada äänensä kuuluviin.
Pilottikylien kaikki aikuiset naiset ja miehet saivat aluksi 200 rupian (noin 2,80 euron) suuruiset kuukausittaiset summat ja kaikki alle 14-vuotiaat 100 rupiaa kuukaudessa. Alle 18-vuotiaille myönnetyt rahansiirrot menivät lasten äideillä tai määrätylle huoltajalle. Vuoden kokeilun jälkeen summa korotettiin aikuisilla 300 rupiaan ja lapsilla 150 rupiaan. Rahamäärä vastasi noin 20-30 prosenttia alhaisimman tulostason kotitalouksien tuloista. Rahasumma ei ollut tarpeeksi suuri korvaamaan työstä saatavia tuloja, mutta riitti joihinkin parannuksiin perheiden kyvyssä tyydyttää perustarpeet. Kokonaisuudessaan projektissa oli mukana yli 15 000 henkilöä, joista perustuloa myönnettiin 6 000:lle 12-17 kuukauden ajan. Avustusten vastaanottajille ei asetettu mitään ehtoja rahankäytön suhteen.
Pilottiprojektin tulokset osoittautuivat kannustaviksi. Avustuksia saaneissa kylissä ravitsemustaso parani, huomattavinta muutos oli aliravittujen tyttölapsien kohdalla. Avustuksilla näytti olevan myös myönteinen vaikutus kyläläisten sairastuvuuden vähenemisessä sekä terveydenhoidon piiriin pääsemisessä. Avustuksia saaneiden perheiden lasten osallistuminen koulunkäyntiin oli kolminkertaisesti säännöllisempää kuin niissä perheissä, jotka eivät saaneet avustuksia.
Tulosten mukaan perustulo kytkeytyi myös kasvaneeseen työntekoon, kun kyläläiset työllistivät itseään erilaisissa tehtävissä pientiloilla. Avustuksia saaneet kotitaloudet perustivat kolme kertaa todennäköisemmin uusia yrityksiä tai tuotannollista toimintaa kuin kotitaloudet, jotka eivät saaneet avustuksia. Rahansiirrot lisäsivät taloudellista itsenäisyyttä kasvuun, sillä ne vähensivät velkaantumista ja kasvattivat säästöjä. Tutkijat havaitsivat myös joitain parannuksia naisten itsenäisessä asemassa.
Projektin tulokset on huomioitu myös Intian hallituksen tasolla ja se on vaikuttanut maan sosiaaliturvapolitiikkaan. Hallitus on päättänyt vaihtaa ruoka- ja polttoainetuet suoriin rahansiirtoihin. Tammikuusta 2013 lähtien 29 sosiaaliturvaohjelmassa otettiin käyttöön suorat rahansiirrot. Hallitusta on kuitenkin kritisoitu turhan hätiköidystä rahansiirtojen suunnittelusta sekä toteutuksesta.
Perustulo Namibiassa
Namibiassa tehtiin maailman ensimmäinen perustulokokeilu tammikuun 2008 ja joulukuun 2009 välillä. Kansalaisjärjestöjen toteuttama pilottihanke kohdistui noin 1000 asukkaan kokoiseen Otjivero-Omitaran asutusalueeseen.
Kahden vuoden ajan jokaiselle alle 60-vuotiaalle Otjivero-Omitaran asukkaalle jaettiin vastikkeeton 100 Namibian dollarin kuukausittainen raha. Rahaa ei maksettu yli 60-vuotiaille, sillä he saavat Namibian valtion rahoittamaa eläkettä jo entuudestaan.
Ajatus perustulon kokeilemiseen Namibiassa syntyi alun perin maan veroviranomaisen vuonna 2002 tekemän esityksen pohjalta. Hallitus ei tuolloin toteuttanut perustuloesitystä, mutta ehdotus herätti kansalaisjärjestöjen mielenkiinnon.
Perustulohankkeen keskeinen toteuttaja oli Namibian evankelisluterilainen kirkko eli Evangelical Lutheran Church in the Republic of Namibia (ELCR). Hankkeessa oli mukana myös lukuisia muita kansalaisyhteiskunnan toimijoita.
Rahoitus pilottihankkeeseen kerättiin yksityisiltä tukijoilta. Hankeryhmä ehdotti, että kansallisen tason perustulo voitaisi jatkossa rahoittaa arvolisäveroa korottamalla, luonnonvaroihin kohdistuvalla verotuksella tai valtion budjetin prioriteetteja muuttamalla.
Ennen perustulohankkeen alkua Otjivero-Omitaran asukkaat kärsivät köyhyydestä ja korkeasta työttömyydestä. Asutusalueella oli myös maine alkoholismin ja rikollisuuden pesäpaikkana, ja HIV-tartunnat ja AIDS olivat levinneet laajalle.
Pilottihankeen arviointiryhmän mukaan perustulo johtimuun muassa seuraaviin merkittäviin kehitysaskeliin yhteisössä:
- Perustulolla oli voimakas vaikutus köyhyyteen. Ennen perustulohankkeen alkua 76% yhteisön asukkaista oli köyhyysrajan alapuolella. Hankkeen myötä näiden henkilöiden määrä väheni vuodessa 37%:iin.
- Perustulohanke johti taloudellisen toiminnan lisääntymiseen Otjivero-Omitaran alueella. Tuloja tuottava toiminta kasvoi 44%:sta 55%:iin. Nämä löydökset eivät tue yleisesti esitettyä huolta perustulon lamaannuttavasta vaikutuksesta.
- Lasten aliravitsemus väheni merkittävästi. Maailman terveysjärjestön mittarilla arvioituna Otjivero-Omitarassa asuvista lapsista 42% oli aliravittuja vuoden 2007 marraskuussa. Aliravittujen lasten määrä laski perustulon myötä 10%:iin marraskuuhun 2008 mennessä.
Löydökset viittasivat perustulon myös vähentäneen rikollisuutta, lisänneen terveydenhuollon saatavuutta ja lasten koulunkäyntiä, sekä vahvistaneen Otjivero-Omitaran naisten kehollista koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta.
Hankkeen alussa Otjivero-Omitaran asukkaat perustivat omatoimisesti työryhmän, joka tarjosi yhteisön jäsenille tukea ja neuvoja määrärahan käyttämisessä. Hankkeen arviointiryhmän mukaan tämä oli osoitus vastikkeettoman rahan voimaannuttavasta ja omistajuutta vahvistavasta potentiaalista.
Perustulo Brasiliassa
Brasiliassa hyväksyttiin vuonna 2003 laki perustulosta. Lain mukaan kaikille maan kansalaisille sekä maassa ainakin viisi vuotta asuneille ulkomaalaisille tulisi myöntää kuukausittain maksettava etuus, joka turvaisi perustoimeentulon. Lakiin on myös kirjattu, että sitä sovelletaan käytäntöön asteittain alkaen tukea eniten tarvitsevista. Brasiliassa perustulon taustalla on tarve poistaa nykyiseen sosiaaliturvajärjestelmään liittyvää byrokratiaa, köyhyys- ja työttömyysloukkuja sekä sosiaalista stigmaa.
Vaikka perustulomallin kehitys ja käytäntöön saattaminen Brasiliassa ei ole edennyt valtakunnallisella tasolla, perustulo on edelleen ajankohtainen ja sille on laaja poliittinen tuki. Nykyinen presidentti Dilma Rousseff on asettanut tavoitteeksi siirtymisen nykyisestä sosiaaliturvajärjestelmästä perustuloon. Perustuloa kannattaa yksimielisesti myös presidentin puolue, Partido dos Trabalhadores. Ratkaisematta ovat vielä jokaiselle myönnettävän perustulon määrä sekä rahoituslähde.
Perustulon käytäntöön saattamista edistetään kuntatasolla: maan suurimman kaupungin, Saõ Paolon, pormestarin viralliseen ohjelmaan kuuluu perustulon edistäminen ja pieni San Antonio do Pinhalin kaupunki on hyväksynyt lain perustulon voimaansaattamisesta.
Brasilialainen kansalaisjärjestö ReCivitas on toteuttanut vuodesta 2008 lähtien perustulokokeilua pienessä maalaiskunnassa Quantiga Velhossa, 30 km Saõ Paolosta. Kokeilu on rahoitettu yksityisesti, lähinnä lahjoitusvaroin. Kaikilla kylän asukkailla on oikeus halutessaan saada kuukausittain 30 realin (n. 10 euron) perustulo. Viimeisimpien tietojen mukaan perustuloa saa 83 henkilöä noin sadan hengen yhteisöstä. Perustulo on tullut tarpeeseen, koska monilta asukkailta on jäänyt sosiaalitukea saamatta byrokraattisista hankaluuksista johtuen. 30 realia ei kuitenkaan riitä kattamaan perusmenoja.
Kokeilusta on saatu myönteisiä tuloksia. Tutkimuksen mukaan kaksi kolmasosaa hankkeeseen osallistuneista kertoi, että heillä oli hankaluuksia perustarpeiden tyydyttämisessä, ja yli 70% heistä koki, että perustulon myötä he ovat pystyneet paremmin tyydyttämään tarpeitaan. Yli 40% vastaajista kertoi käyttävänsä perustuloa nimenomaan omien ja lastensa perustarpeisiin. Noin kolmasosa koki, että heidän terveytensä oli parantunut ja myös kolmasosa, että heillä oli paremmat mahdollisuudet koulutuksen suhteen. Jopa melkein 85% koki, mahdollisuuksiensa yhteiskunnalliseen osallistumiseen parantuneen kokeilun myötä. Monet myös alkoivat ensimmäistä kertaa miettiä lastensa tulevaisuutta ja mahdollisuuksia pitkällä tähtäimellä.
Bolsa familia on presidentti Lula da Silvan hallituskaudella vuonna 2003 voimaan astunut sosiaalietuusohjelma, joka monesti tulkitaan valtakunnallisen perustulojärjestelmän ensimmäisenä askeleena. Bolsa familia takaa köyhimmillä perheille minimitulotason, käytännössä eräänlaisen lapsilisän. Tukea saa noin neljäsosa brasilialaisista.
Toisin kuin perustulo, bolsa familian saamiselle on tietyt ehdot liittyen raskauden ajan terveydenhuoltoon, lasten rokotuksiin sekä lasten ja nuorten koulunkäyntiin. Tuen suuruus myös vaihtelee riippuen perheiden tulotasosta sekä lasten lukumäärästä. Tuki on perhekohtaista, ei henkilökohtaista.