Kansainvälinen Solidaarisuustyö järjesti yhdessä Länsi-Saharan opiskelijajärjestö UESARIO:n kanssa demokratiatyöpajan Boujadorin pakolaisleirillä läntisessä Algeriassa 5.-9.1.2015. Työpajaa edelsi työpajafasilitaattoreina toimineiden nuorten koulutus. Työpaja on osa Länsi-Saharan tulevaisuuden tekijät –kehitysyhteistyöhanketta. Projektikoordinaattorin ominaisuudessa matkustin leireille auttamaan koulutuksen järjestämisessä sekä tukemaan työpajajärjestelyissä.
Tindoufin kaupungin lähellä Länsi-Algeriassa sijaitsevat pakolaisleirit ovat olleet pystyssä neljäkymmentä vuotta. Leirejä on kaiken kaikkiaan viisi ja arviot niillä asuvista sahraweista vaihtelevat 90 000 -180 000 välillä. Sahrawi-kulttuuri ammentaa nomadiperinteistään, jotka yhdistyvät islamin sunnalaisuuteen. Ulkopuolisen silmään yhteisöä määrittää voimakas kansallinen identiteetti ja kollektiivisen edun edistäminen. Kansa on koulutettua ja poliittisesti tiedostavaa. Koska kyse on pakolaisleireistä, elinolosuhteet ovat tietenkin vaikeat. Talvella lämpötila laskee lähelle nollaa, kesällä vaivaa kuumuus, sähköä ei ole tai sen saanti on rajallista, ruokaa säädellään ja naiset sekä lapset kärsivät mm. anemiasta. Rakennusmateriaalina toimii hiekkatiili. Sateella mureneva rakennuskanta kertoo omaa tarinaansa kestämättömistä olosuhteista mutta myös sahrawien asenteesta: leireille ei olla tultu jäädäkseen vaan kaikki on väliaikaista.
Hankkeen puitteissa leireillä järjestettiin kolmen päivän fasilitaattorinuorten koulutus sekä viisi päivää kestävä demokratiatyöpaja. Neljäksi fasilitaattoriksi oli valikoitunut UESARIO:n aktiivisia jäseniä: Fatma, Azzi, Mohamed ja Hamma. Kaikilla oli jonkin verran aikaisempaa fasilitointikokemusta ja he toivoivatkin hankkeen tarjoavan heille lisäkoulutusta. Työpajaan osallistui 16 sahrawi-nuorta leireiltä, miehitetyltä alueelta sekä Espanjan, Italian ja Algerian opiskelijaosastoista. Työpajassa käsiteltiin nuorten poliittisen osallistumisen, naisten poliittisen osallistumisen, ihmisoikeuksien, vapaaehtoisuuden ja pakolaisuuden teemoja. Teemoja käsiteltiin keskustellen sekä suomalaisen projektiryhmän kokoaman käsikirjan tarjoamien harjoitteiden avulla.
Työpaja asettui ajallisesti poliittisesti mielenkiintoisen vuoden kynnykselle. Yleinen mielipide vaikutti olevan,, että vuosi 2015 tuo jonkinlaisen muutoksen sahrawien tilanteeseen. Huhtikuun YK:n turvallisuusneuvosten kokousta odotetaan jännittyneenä ja sen toivotaan ratkaisevan poliittisen pattitilanteen. Tapaamani ihmiset vaikuttivat myös olevan harvinaisen yhtä mieltä siitä, että jos rauhanomaista poliittista ratkaisua ei kokouksen tuloksena synny, saattaa paluu aseisiin muotoutua todellisesti vaihtoehdoksi. Erityisesti tämä mielipide korostui nuorten keskuudessa.
Nuorten tunnelmat voisi tiivistää sanomalla, että heidän mittansa on tulossa täyteen. Nuoret ja nuoret aikuiset ovat äärimmäisen haastavassa tilanteessa leireillä. Leireillä ei ole toimivia työmarkkinoita ja niinpä nuoret eivät koulutuksensa jälkeen löydä koulutustaan vastaavia töitä. Tai ylipäänsä mitään töitä. Tilanne on sama myös korkeasti koulutettujen nuorten keskuudessa, jotka palaavat ulkomailla suoritettujen yliopistotutkintojen jälkeen leireille toimettomuuteen ja näköalattomuuteen. Leirit myös sijaitsevat maantieteellisesti levottomalla alueella, kuten moni vanhempi ihminen korosti. Marokon rajan kautta kulkeva huumekauppa ja laiton siirtolaisuusbisnes sekoittuvat Malin ja Mauritanian raja-alueilla vahvistuviin ääri-islamistisiin liikkeisiin. Toimettomille ja turhautuneille sahrawi-nuorille nämä asettavat aikaisempaa houkuttelevamman vaihtoehdon. Vaikka ongelmat sahrawi-nuorten keskuudessa ovat vielä marginaalisia, vaara sekä radikalisoitumiseen että rikollisuuden kasvuun on olemassa nykyisenkaltaisissa olosuhteissa.
Aikaisemmasta poiketen ratkaisu turhautumiseen on nuorten mielestä paluussa sotaan. Suurimman osan nuorista kerrottiin kannattavan aseisiin paluuta ellei turvallisuusneuvosto tee huhtikuun kokouksessaan Länsi-Saharan tilannetta helpottavaa päätöstä. Pettymys kansainväliseen yhteisöön on jo nyt valtava eikä rauhanomaiseen ratkaisuun juuri uskota. Nuoret ovat vakuuttuneita siitä, että aseellisin toimin saavutettaisiin enemmän. Tästä todisteena on oma vapautettu alue, joka saavutettiin sotatoimin.
Nuorten turhautumisen ymmärtää, sillä he kokevat oman elämänsä olevan kuin tauolla siihen asti kunnes ratkaisu on saavutettu. Haastatteluissani kävi ilmi, että nuoret asettavat systemaattisesti yhteisön ja kansan edun omien etujensa, unelmiensa ja toiveidensa edelle. Suomalaisen silmin jopa hämmentävän yksimielisesti. Omat unelmat nähdään oleellisina vasta, kun itsenäisyys ja oma maa on saavutettu. Vahva uhrautumisen eetos sekoittuu toiveikkuuteen ratkaisusta lähitulevaisuudessa.
Tämä asetelma on vaarallinen, sillä se kannustaa hakemaan ratkaisua keinolla millä hyvänsä. Pettymys kansainväliseen yhteisöön, pitkittyneeseen tilanteeseen, jatkuviin ihmisoikeusloukkauksiin miehitetyllä alueella sekä elinolosuhteisiin leireillä on otollinen maaperä turhautumisen kasvulle. Samalla sahrawi-nuorille ajatus ihmisarvoisesta elämästä unelmineen ja toiveineen alkaa vasta, kun itsenäisyys on saavutettu. Ratkaisua halutaan hakea pian, olkoon se sitten rauhanomainen tai aseellinen. Ymmärrettävästä tilanteesta huolimatta paluu aseisiin tuntuu kuitenkin huonoimmalta vaihtoehdolta. Sahrawien rauhanomainen, ja ”puhdas” kuten eräs Polisarion edustaja kommentoi, taistelu omien oikeuksiensa puolesta on harvinaislaatuinen kansainvälisesti. Polisarion rakentama vakaus pakolaisyhteiskunnassa taas ainutlaatuista. Näitä ei tulisi uhrata turhautumisen edessä. Sahrawi-nuorilla on valtava palo ja halu näyttää maailmalle. Fasilitaattorimme Fatman sanoin:
”Kokemuksemme pakolaisuudesta ja elämisestä erilaisissa olosuhteissa on muokannut meitä. Toivon, että huomenna, kun saamme oman maamme takaisin ja saamme itsenäisyyden, voimme hämmästyttää maailman sillä yhteiskunnalla, jonka olemme luoneet.”
Näkemäni perusteella maailma tulee varmasti hämmästymään. Positiivinen hämmästys kuitenkin edellyttää rauhanomaisia keinoja.
Mitä me suomalaisina sitten voisimme tehdä tilanteen hyväksi? Työpajan osallistujat toivoivat suomalaisten vievän sahrawien viestiä eteenpäin suomalaisessa yhteiskunnassa. Ihmisten pitäisi tietää tilanteesta, jotta paine kansainvälistä yhteisöä kohtaan kasvaisi. Meiltä toivottiin myös vaikuttamistyötä päättäjien suuntaan. Voisiko Suomi olla ensimmäinen Euroopan valtio, joka tunnustaa Saharan Demokraattisen Arabitasavallan? Toisaalta nuorille toivottiin tekemistä leireille. Sitä hankkeemme onneksi tarjoaa. Tärkeää on, että hanke myös onnistuu tavoitteessaan vahvistaa konfliktin rauhanomaisten ratkaisukeinojen kannatusta.